Ensimmäinen muistikuva Nälkäpäivästä. Olemme siskoni kanssa 9-vuotiaita ja perheemme on juuri muuttanut Virosta Suomeen. Maahanmuuttajaluokassamme kiertää punavalkoinen lipas ja jokainen kolikkonsa koloon tiputtanut saa kiitokseksi tarran. No, koska kukaan meidän perheessä ei ymmärtänyt kunnolla suomea, jäi se kolikko pyytämättä vanhemmilta edellisenä päivänä (minä ja siskoni emme ymmärtäneet mitä opettaja sanoi ja vanhempani eivät ymmärtäneet, mitä opettaja kirjoitti reissuvihkoon). Kylläpä muuten hävetti. Kaikki muut liimailivat hienoja ristitarroja, joissa luki isolla “KIITOS” penaaleihinsa, minä ja siskoni emme liimanneet yhtään mitään.
Myöhemmin taatusti muistin ottaa kouluun sen kolikon lippaaseen laitettavaksi. Kuudennella luokalla kiersin lipas kädessä keräämässä rahaa, tunsin ylpeyttä ja oloni aikuiseksi. Peruskoulun loputtua Nälkäpäivä on painunut unholaan, myönnän. Olen kävellyt kadulla liiveihin sonnustautuneiden vapaaehtoisten ohi useammin, kuin pysähtynyt kaivamaan lompakon kolikkotaskua. Olen siirtänyt koko keräysasian mieleni taka-alalle ja keskittynyt ajattelemaan seuraavan putiikin näyteikkunassa olevaa pakko-saada -takkia.
Olen ollut elämässäni aika, okei okei, todella laiska kaiken maailman lahjoitusten kanssa. Milloin feissari on tullut häiriköimään kadulla ihmisoikeuksien, milloin eläinten hyvinvoinnin puolesta. Olen usein tokaissut, “ei kiitos” tai “minulla on nyt hieman kiire” ja jatkanut matkaani, todennäköisesti johonkin vaatekauppaan. Omatuntoni pieni, hento ääni on usein jälkikäteen huutanut mulle, että Nata hei, se lahjoitus ei kaada sun budjettia, et tarvitse uutta paitaa! Olen vaimentanut omatuntoni yleensä pohdiskelemalla lahjoituskampanjoiden välikäsiä, mainoksia, palkkoja ja kaikkea sitä, mikä syö lopullista lahjoitussummaa sille itse kohteelle. Eli nälkäiselle lapselle maapallon toisella puolella.
Tein kuitenkin Nälkäpäivä-testin, hieman skeptisenä joudun myöntämään. “Oletko autettava vai auttaja?” No kamoon, autettava tottakai! Olen köyhä opiskelija ja tässä joka kuukausi sinnitellään viimeiset päivän muutamalla eurolla. Mitä pidemmälle vastasin, sen enemmän tajusin. “Kuinka nälkä sinulla on?” Vastasin vatsalaukkuni täynnä pitsaa ja omenapiirakkaa, ettei yhtään ja olen aivan täynnä. Niinpä niin. “Oletko kylmissäsi?” Varpaitani lämmittelessäni juuri päälle kytkettyyn lattialämmitykseen vastasin, että eipä kyllä ole yhtään kylmäkään, melkein valuu hiki. Viimeiseen kysymykseen päästessäni, ainoa ajatukseni oli, että hittolainen, tässähän menee oikein hyvin, suorastaan mallikkaasti. Kaikilla ei mene.
Luin juuri jostakin, että Virossa monien koululaisten päivän ainoa lämmin ateria on koululounas. Muistin, että itsekin jouduimme pienenä äidin kanssa ramppaamaan toimistossa jos toisessa todistaaksemme, että kyllä, olemme tarpeeksi köyhiä. Muuten ateriaa ei olisi Narvan Gymnasiumissa herunut. Suomeen muutettuamme söinkin aina hyvällä ruokahalulla kouluruokaa, enkä voinut käsittää kuinka joku alkoi itkemään “pahaa, yäk, en syö!”. Kiittelin mielessäni Suomen koulujärjestelmää ja hain vielä yhden näkkärin.
Testi avasikin taas silmäni. Olen tottunut viime vuosina pitämään itseäni aina niin kauhean köyhänä. On opintotuet ja -lisät, muttei mitään muuta oikein. Tajusin, että hetkinen. Olen käynyt säännöllisesti töissä koulun ohella nyt jo kahden vuoden ajan, kai mun elintaso nyt jotenkin on nossut? No niinpä onkin. Ostan mitä huvittaa miettimättä sen tarkemmin hintaa, tämä koskee niin vaatteita, kuin ruokaa. Viimeksi ostin kaupasta buffalomozzarellaa, enkä mitään halpiskumimozzarellaa, joka olisi ollut kaksi kertaa halvempaa. Enää en ajattele, että huntti farkuista olisi paljon, 119 nooh aika perus, 139 no nyt alkaa olla aika kallista. Haloo! Ostin viisi vuotta sitten ensimmäiset “kalliit” farkkuni ja ne maksoivat 69 euroa. Pohdin tosi pitkään, että raaskinto sijoittaa tuollaisen summan yhtiin housuihin. Kauan minä nykyään mietin Levisten kohdalla? Ehkä minuutin.
Tajusin, että mun elintaso on noussut tilini saldon mukaan. Siksi onkin kynsien syömistä viimeiset päivät ennen palkkaa. Tajusin myös, että ihan hyvin voin luopua jostakin. Varsinkin, kun suurin osa rahasta menee aah niin ihanan, huh niin turhanpäiväisen materialistisen elämäni ylläpitoon. Mistä siis voisin luopua auttaakseni sitä ihmistä muualla? Sellaista ihmistä, jonka jalkojen alla ei hurise lattialämmitys, eikä pitsaa ole niin paljoa, että syötyään itsensä ahkyyn, loput voi vielä laittaa jääkaappiin. Voin luopua esimerkiksi seuraavasta brie-kolmiosta ja vuohenjuustopötkylästä. Koska ihminen tulee toimeen ihan hyvin yhdellä juustolla sen viiden sijaan (viime viikolla kaapissa oli samaan aikaan brieta, gorgonzolaa, vuohenjuustoa, Mustapekkaa ja emmentalia). Voin luopua myös seuraavasta turhasta rätistä. Koska mulla on jo kolme hyllyllistä neuleita kaapissani ja Suomen talvi kestää vain 6 kuukautta (eri neule joka talven viikolle on mielestäni aivan riittävä määrä). Ehdottomasti luovun myös seuraavasta Pall Mallin tummanvihreästä askista. Todellinen lottovoitto, minä en tapa itseäni ja joku saa eteensä höyryävän lautasen.
Olen sulatellut Nälkäpäivää postausaiheena nyt jo muutaman päivän ajan. Alussa mietin, että kirjoittamalla vain “olkaa kiltit ja lahjoittakaa”, vaikutan kunnon tekopyhältä paskiaiselta. Koska todennäköisesti seuraava postaukseni käsittelisi joka tapauksessa vaatteita, kuluttamista ja sitä kuinka hienoa elämä täällä Suomessa oikein on. Sen sijaan kirjoittamalla ainoastaan “en lahjoita muuten koskaan itse hyväntekeväisyyteen”, vaikutan ihan vain paskiaiselta, ilman tekopyhää. Kaiken tämän kirjoittamisen lisäksi aion tehdä jotakin ihan konkreettistakin. Koska vaikka jaankin tietoa Nälkäpäivästä täällä, haluan esimerkilläni kannustaa teitäkin myös tekemään jotakin konkreettista. Näillä sanoilla aloitan ostolakkoni. Sen kestoa on muuten kauhean vaikea päättää, kuukauden loppuun tuntuisi mitättömältä, puolen vuoden lakko tuntuisi liiottelulta. Aion olla ostamatta niin kauan, kuin hyvältä tuntuu. Niin kauan, kuin tarvitsen huonon omatuntoni edes hetkelliseen kiillotukseen.
Luopumalla jostakin mihin menisi kuitenkin rahaa, en enää voi selitellä, että sori Afrikan lapset ja katastrofien uhrit, mutta minulla ei nyt yksinkertaisesti ole varaa. Aion todellakin käydä lahjoittamassa rahaa siihen punavalkoiseen lippaaseen. Ihan sama, vaikken saa enää sitä tarraa.
Operaatio Nälkäpäivä 15.-17.9. Mukaan voitte osallistua lähtemällä lipaskerääjiksi, lahjoittamalla rahaa tai osallistumalla kampanjaan. Haastan kaikki bloggaajat mukaan levittämään sanomaa! Lisätietoa Nälkäpäiväkeräyksen nettisivuilta tai klikkaamalla kuvaa.
Hieno teksti! Ihanaa, kun bloggaajat osaavat hyödyntää lukijamääräänsä ja kirjoittavat jotain tällaista….oikeasti tarpeellistakin, ‘päivän asu’-postauksen lisäksi. Hyvä tietää, että nälkäpäivä lähestyy, osaa taas pistää pari roposta lompakkoon odottamaan. Oot hieno nainen, rispektit ja propsit sulle.:-)!
kiitos kuule itsellesi!
Kyllä mä ainakin annan tarran kaikille jotka kadulla laittaa rahaa mun Nälkäpäivä-lippaaseen, ei siinä ole mitään ikärajaa. :)
Sä olet asiallinen tyyppi ja ei hätää. Mä sain viime vuonnakin tarran! Ja siis no, peruskoulusta on nyt ehkä 1000vuotta.
tarroja!
Wou Nata hienoo tekstiä!
Mun oli helppo samastua tähän sillä viime kesänä painin samojen ajatusten kanssa. Hämeenkadulla törmää joka päivä samoihin naamoihin jotka muistuttaa siitä, kuinka itsekäs olenkaan kävelemällä hyväntekeväisyyden ohi. a) 10 euron lahjoitus vaatii mua vähentämään 1½ bisseä, b) Oon yks niistä jotka tekee feissareiden työpäivistä puuduttavia “ei oo aikaa” huudahduksellani. Näiden ajatusten piinaamana uhrasin 5 minuuttia feissaripojalle joka pysäytti mut joka aamu. Kaveri sai mun “oon työttömänä”- argumentin kuulostamaan niin naurettavalta, että tänäkin päivänä uhraan 10 euroa amnestylle mun pienoisista penneistä. Talous oli jo siinä vaiheessa niin tiukilla, että ei se oo kyllä tiukemmille muuttunutkaan. Tulee ehkä kaks siideriä vähemmän ostettua kuukautta kohti..
samoja asioita kelaillu ku minäkin
Hieno, tärkeä aihe. Ja minäkin tajusin vasta vähän aikaa sitten, että minulla todella on varaa auttaa muita.. Olen ollut opiskelun jälkeen kokopäiväisesti töissä reilu kolme vuotta ja opiskelun ohessa kävin töissä ja nostin opintolainat.. =)Pari kuukautta sitten lahjoitin rahaa Itä-Afrikan kuivuudesta kärsivien ihmisten hyväksi. Vaikka summa ei ollut mikään päätähuimaava, oli olo silti hyvä. Kyllä minun rahani johonkin hyvään siellä menevät eikä minun tililläni tuo muutamien eurojen vaje tunnu kuitenkaan loppujen lopuksi missään. Sitten syödään parina päivänä vaikka nuudeleita herkkujen sijaan.
onneks nuudelitkin ovat herkkua! :D
Jep, kyllä mäkin oon joka kerta saanut sen kiitos-tarran kun oon tipauttanut pari roposta lompakkoni pohjalta keräyslootaan!
Ps haluan kiittää että esittelit HeiaHeian minulle, oon organisoivana nörttinä aivan koukussa kaiken maailman tilastojen pitämiseen ja lappujen kirjoitteluun, toi ohjelma todellakin motivoi!
ai saa vai? jee! ja ole hyvä, pitää vaa käydä ahkerasti reenaamassa että syntyy niitä käyriä! ;D
Tuhat peukkua pystyyn ja taputuksia päähän!
nimim. vaatteidenostolakkoa takana 306 päivää
oho! aika pitkä aika! kuinka olet onnistunut, jos saan kysyä?
Loistava teksti. Ja onnea yritykselle, toivottavasti moni muukin innostuu kokeilemaan vaatteidenostolakkoa ja ehkä jopa kokonaan uusimaan kulutustottumuksiaan. Mie ainaki yritän!
mä yritän kanssa!
Hienoa! Omaa suhteellisuudentajua kannattaa joskus hieman ravistella. Minunkin.
kaikkien!
Hieno, hieno postaus. Olenkin tainnut aika pitkälti joka vuosi laittaa rahaa tuohon keräykseen ja eiköhän mene taas tänäkin vuonna.
P.S. Kaikki (kosmetiikan)nälkäiset lukijat voivat myös mennä osallistumaan mun blogin kosmetiikka-arvontaan. On nimittäin nyt hyvät tsäänssit voittaakin.
menen heti!
Olin jo aiemminkin miettinyt, että lähtisin hommaan mukaan kerääjäksi, mutta asia kuitenkin jotenkin unohtui… Olisipa tämä postaus tullut hieman aikaisemmin, sillä valitettavasti netin ennakkoilmoittautuminen oli mennyt jo umpeen, ja nyt on “hyvä tekosyy” olla menemättä. Toki ne varmasti vieläkin ottaisivat vastaan ilmottautumisia, mutta en tiedä kehtaanko mennä toimipisteeseen sössöttämään :/.
Kurkkaa täältä keräyskeskusten sijainnit: http://www.nalkapaiva.fi/node/3575. Vielä ehtii mukaan! :)
kiitti vinkistä!
niiiin, olispa ollut! sain tästä infoo meiliin vasta jokunen päivä sitten ja parin päivän ajan kelailin omaa näkökantaani asiaan. täytyy vähän pohdiskella rauhassa ensin, että saa jotai järkevää tekstiä aikaiseksi. hö :(
No halojataa! Kyllä sinne tallaamalla sisään tulee erittäin monta kerääjää, muun muassa minä viimeset 4 vuotta. Se on minun ja mun kaverin perinne, että mennään keräämään. Ja kyllä niitä tarroja uppoo kaikille, ainakin minä annan. Ajattelen niin, että jos minä en seisoisi siinä, se reilu 100€ mitä siihen lippaaseen tipahtaa jäisi keräämättä. Ihaninta on nähdä millaiset (köyhätkin) ihmiset laittavat lippaaseen rahaa.
Oon tässä itse juuri muuttamassa, ja koen ahdistusta siitä kuinka paljon tavaraa ja vaatteita mulla on kerääntynyt nyt 3,5 vuodessa! Olen lahjoittanut SPR:lle muutamia kappaleita ja loput laittanut kirpputorille, jotta saisin itse rahaa.. Ja nyt loput sitten lähteekin SPR:lle, koska koin huonoa omatuntoa siitä, että keräsin itselleni rahaa kirppiksellä..
Itselläni vain häiritsee aina se kaikissa keräyksissä, että meneekö ne varat sitte oikeille henkilöille vai “häviääkö” ne jonkun taskuun. Lahjoittaisin varmasti paljonkin (nykyisen muutaman hassun euron sijaan) silloin, jos itse olisin viemässä varoilla kerättyä tuotetta/tavaraa paikalle ja näin voisi varmistaa, että rahat menevät varmasti oikeaan kohteeseen.
Mutta kiitos inspiroivasta postauksesta. Taitaa se muutama kymppi kuussa nyt löytyä aika mukavasti myös sitä varmasti tarvitseville.
Hei, monet kansalaisjärjestöt kertovat ihan rehellisesti kuinka suuri osa lahjoitussummasta menee konkreettiseen auttamiseen, ja montako prosenttia kuluu hallinointi- ja organisointikuluihin. Esimerkiksi Haitin maanjäristyksen yhteydessä ihmiset kritisoivat tai olivat lahjoittamasta siitä syystä, että osa lahjoituksista ei mennytkään jälleenrakennukseen tai kenttäsairaaloihin. On kuitenkin muistettava, etteivät avustustyöntekijät lentele ilmaiseksi tai kampanjoita pyöritetä ilman yhtäkään euroa. Näin ollen itse ainakin maksan mielelläni säännöllisesti WWF:lle ja Unicefille opintotuestani (ainoat tuloni).
Natalle ehdottoman isot aplodit ja kumarrus tästä postauksesta! Oon aina todella positiivisesti yllättynyt jos joku bloggaaja tarttuu johonkin yhteiskunnalliseen aiheeseen ainaisten materiahehkutusten sijaan. Toivottavasti monet lukijat oivaltavat tämän tekstin avulla jotain uutta ja kenties muuttavat kulutustottumuksiaan ;–)
kaupallista alaa opiskelleena ymmärrän hallinnollisia kuluja, eikä mitenkään ole mahdollista 100% summan lahjoittaminen eteenpäin. tuohon on ollut vain helppo hautautua silloin kun vähäisistä roposista ei ole halunnut antaa muille.
kiva jos inspasin, oli tarkotuskin!
itse olen ollut 2 kertaa kerääjänä ja yleensä aina kun joku tulee spr lippaan kanssa vastaan kaivan kolikot lompsasta =)
oli kyllä hyvä kirjoitus!
voi nasu, onko jotakin mitä et ole tehnyt?? :D
en ikinä hyppää benji (kirjotetaanko ees noin ?? =D ) hyppyä!!!!!
hyii taatana!!! =D
hei. puhutko ihan sujuvaa suomea vai huonoa tai tunnistaako siitä että et puhu oikein suomen suomalaista. laita joku video missä kuultais sun puhettaki
puhun ihan kunnon suomea :D ja tosi huonoa venäjää, sitähän en osaa enää oikein yhtään, kaikki unohtunut. mutta ihan siis äidinkielenä suomea. video puheesta, hmmm, ne on aina vähän noloja..
Moikka!
Hyvä teksti, saa varmaan monet miettimään asiaa. Myös minut. ( tulin juuri hm:lta kotiin paidan ja farkkujen kanssa) Mutta ehkä mun omatuntoa putsaa vähän se että olen itse tän viikon perjantaina nälkäpäiväkerääjänä :) Se on hyvä tapa mm. oikeasti sellaisille ihmisille kenellä ei ole varaa laittaa rahaa keräykseen !
on hyvä tapa varmasti! kaikki auttaa!
Mahtava teksti! Pisti minutkin miettimään, ja kävin tuon testinkin tekemässä. Ensi kerralla, kun nälkäpäiväkerääjä sattuu näköpiiriin aion ehdottomasti lahjoittaa lompsan pohjalla pyörivät kolikot parempaan tarkoitukseen.
Aiheesta kukkapurkkiin, ihailen ihan mielettömästi sun kirjoitustyyliä, pystyt kirjoittamaan näin pitkän ja asiaa täynnä olevan tekstin ilman että a) se kävisi tylsäksi b) alkaisi tuntua saarnaamiselta/tuputukselta. Vau!
kiitos paljon! ja kiva jos sain vähä liikettä aivosoluihin!
kas, sentään joku tajusi että jatkuva vaatteiden osto on uskomattoman typerää. hommaan menee tuhottomasti rahaa ja mitä siitä saa vastineeksi? kivan olon hetkeksi? niillä vaatemäärillä mitä (muoti)bloggaajilla näyttää rompetta olevan, veikkaisin että esim. randomisti valittua paitaa käytetään alkuinnostuksen jälkeen ehkä muutaman kerran vuodessa. toisia vaatteita tietty niin paljon että kuluvat puhki mutta kuka voi sanoa, että vaatekaapista ei löytyisi ostoksia, joita ei vaan käytä vaikka kaupassa olivat “täydellisiä”.
itseasiassa omantunnon pistoksia pitäisi aiheuttaa rahan tuhlaamista huomattavasti enemmän vaatteiden aiheuttama jätemäärä. kuinka moni miettii mihin se vaate päätyy käytön jälkeen?? myin kirpparilla, tein hyvin kun kierrätin. no joo, mutta oikeastaan ei. se vaatekappale ei kadonnut olemasta, se vain vaihtoi omistajaa. annoin uff:lle/spr:lle yms. ei, sekään ei auta. onko koskaan tullut mieleen, että kehitysmaissa kukaan ei tee yhtään mitään niillä glitter-topeilla ja minihameilla? eihän niitä edes kehitysmaihin viedä vaan myyntiin ja myymättä jääneet vaatteet menee roskiin. vaatejäte alkaa olemaan todella suuri ongelma, sillä juuri mitään ei käytetä uusiomateriaalina. kaatopaikat täyttyy niistä gina tricotin topeista joille ei ole muuta käyttöä kun kasata jätettä.
anteeksi avautuminen mutta joskus vaan alkaa suorastaan v****taa kun katselee bloggaajien jokapäiväisiä mitä-ostin-tänään-postauksia.
niin ja en itsekään ole täysin synnitön tässä asiassa, mutta vaatteiden osto on kyllä jäänyt aika vähälle entiseen verrattuna.
ps. Nata, tää ei siis ollut kohdistettu sulle vaan yleisesti
pps. mahtava blogi sulla :)
hyvä kommentti! itse en koskaan ostele mitään tavaraa, vaan juurikin vaatteita. kun muutin viimeksi, mulla oli vain sänky, sohva, pari lamppua ja kolme jätesäkillistä vaatteita ja kenkiä. ja totta, antaessa vaatteita eteenpäin, ne eivät katoa mihinkään, mutta silti olen sitä mieltä että laadukkaissa vaatteissa on paljon suurempi kierrätysarvo kuin vaikkapa lehdissä, pakkauksissa yms. toisaalta itse vaatekaupassa työskentelevänä tiedän kuinka paljon vaatteet aiheuttavat sivujätteitä, eli pahvilaatikoita, muovipusseja, klipsejä ja paperia. on vain niin hankalaa miettiä aina koko maailman tavaravuorta, kun näkee tasan oman vaatekaapin.
ja vielä valitettavasti farkuthan on vielä joku epäympäristöystävällisin vaate ikinä. so sad.
kannattaa lukea aiheesta. ihan hurjan kammottavaa!
Tulkaahan kaikki sitten to-la kolmen sepän patsaalle, missä on SPRän kahvila, josta voi ostaa mm. lettuja, hot dogeja ja jotain pientä makeaa :)! Meitä on Ravintolakoulu Perhosta tekemässä siellä vapaaehtoishommia koko kolmen päivän ajan ja on jo valmiiksi aika mahtavat fiilikset kys. tapahtumasta!
jees, sinne kaikki! itse en pääse, olen töissä.
ja tampereella.
Ihana blogi ja ihana postaus! Ekan kerran kommentoin, ja hyvään aiheeseen!;)
Minua vähän ihmetyttää ajatus “hyvä että nyt on varaa lahjoittaa rahaa”. Perussuomalaisella on varmasti varaa lahjoittaa vaikkapa se 10snt keräykseen. Eihän summan tarvitse olla suuri, ajatus on tärkein!:) Itsekin aina lahjoittelen hiluja(pankkikorttia kun ei viittis lippaaseen heittää).
Järjestimme viime vuonna luokkamme kanssa nälkäpäivä keräyksen ja saimme kasaan 375e. Se oli suurin summa mitä koulultamme on koskaan kerätty ja olimme tosi ylpeitä siitä! Kun veimme rahat kohteeseen, he olivat todella iloisia ja jäi tosi hyvä mieli:D
Eniten juuri kummastutti monien ynseä asenne auttamista kohtaan, moni sanoi meille “ei väis vähempää kiinnostaa” tyylisiä kommentteja, mikä oli minusta yllättävää. Ja sitten he marssivat kahvioon syömään 5e pullakahvit.
Itselleni ainakin tulisi parempi mieli lahjoittaa siitä 5e edes se pieni summa, ja ostaa vähän pienempi pulla:) Mutta no, suomalaiset on tottuneet liian hyvään…ehkäpä? Huomaan sen itse joka toinen päivä omalla kohdallani:DD Kun valittaa tyhmistä asioista, kuten salaatista jossa on oliiveja, on tosiaan vieraantunut todellisuudesta.
Itse yritän aina herätä välillä tästä “koomasta” ja olla iloinen kun olen suomalainen ja pystyn auttamaan muita omilla teoillani:D
joo ei se summa, mut silti tuntuis hölmöltä viedä 10 senttiä keräykseen “näin paljon minä välitän”. seuraavaksi voidaankin keskustella oikeasta lahjoitusmäärästä
Asiaa!
Jos tuntuu että apu menee hukkaan, kannattaa katsoa kohteen uutisia. Jos joku kylä saa uuden kaivon, voi sanoa hyvillä mielin olleen osana sitä koska kaivot hankitaan juuri lahjoittajien rahoilla. Siis tää vaan esimerkkinä.
Myös kampanjointi kannattaa. Sillä tavalla saadaan esim lakeja ajan tasalle (noin suunnilleen edes) ja monet yhtiöt mukaan lahjottajiksi. Ei parin adressinkaan nimmarointi paljoa aikaa vie. Ja se on ilmasta.
Oon kyllä kuukausilahjottajana kahdessa kohteessa. Raha menee suoravelotuksena joten en jää edes kaipaamaan sitä.
oot hieno ihminen
Kiitos. Yritän jollain lailla tasottaa vittumaisuuttani :-D
Nyt mä vihdoin true-pilkunnussijan elein huomautan tästä pilkkuvirheestä, joka sulla on about jokaisessa postauksessa. :D
“Olen kävellyt kadulla liiveihin sonnustautuneiden vapaaehtoisten ohi useammin, kuin pysähtynyt kaivamaan lompakon kolikkotaskua. ”
Toi kuin-sanaa ennen tuleva pilkku EI KUULU TONNE. :D Pilkkua ei seuraa kokonainen lause. Tää on joku nuorten suomalaisten kansantauti heittää pilkku aina ennen kuin-sanaa enkä tajua, millä logiikalla.
Pahoittelen näin arkista huomautusta hyvän postauksen yhteydessä. Mut päätin vihdoin avata suuni. Kiitos ja anteeksi.
olet aivan oikeassa, kertoi google äsken. ja ihan rehellisesti en tiennyt tuota, pidän mielessä. englannissa pilkku ei kuulu about mihinkään, mutta selkeyden vuoksi laitan kuitenkin usein. ihan vaa siksi, koska lauseeni tahtovat yleensä muodostua tosi pitkiksi.
tää on ehdottomasti, ilman epäilystäkään sun paras teksti någonsin!
voi kiitos!
Mannie, pilkku tulee yleensä “Kun”, “joten”, “joka” ja vastaavienlaisten juttujen jälkeen. Äidinkielentunneistani on hetki, mutta olen melko varma että toi lause on aivan oikein minkä Nata on kirjottanut.
Tuosta nälkäpäivä-jutusta… Onhan toi hienoa yleensäkin, että luopuu turhista asioista, joista pystyy luopumaan. Ne ylijäävät rahat voi aina säästää, käyttää parempaan jne… Mielestäni Afrikkaan on niin monet vuodet lähetetty rahaa, että kyllä siellä olisi asiat paremmin jos he itse tekisivät asioille jotain. Olen hieman rasisti, koska Suomessa tämä maahanmuuttopolitiikka hieman kusee meitä suomalaisia silmään. En ole yleisesti rasisti, Afrikka vaan on semmonen maa, josta niitä suomen luteita tulee. Ne asuu siellä vieläkin savimajoissa, kyllä jos he oikeasti haluaisivat asioiden muuttuvan niin yrittäisivät kovemmin.
paha se on yrittää kun länsimäät on riistäny afrikkaa satoja vuosia. menee vain takaisin sinne mistä on tullutkin nämä länsimaiden rikkaudet, terveisin brittihovin jalokivet. kiitos kuitebkin rehellisestä mielipiteestä, arvostan aina mielipiteitä, niistähän se keskustelu syntyykin.
“afrikka on maa”. sun mielipiteillä ei oo varmasti paljoakaan väliä jos tietämys on tota tasoa.
kommentti oli siis alicelle, ei sulle nata! :-)
Pahoittelut asian jankkaamisesta, mutta kun se ei tule. :D Ei se, mikä sana pilkkua seuraa, vaan lausetyyppi. :D Ja nyt olen hiljaa.
Passivointi- ja timanttiongelmat on molemmat totta.
Monissa osissa Afrikkaa on autettu antamalla tavaraa, ruokaa jne. Se ajaa ihmiset passiivisiksi kun sitä tehdään liian kauan. Onneks nykyisin on aktivoivia projekteja. Eli annetaan kalaa vs opetetaan kalastamaan.
Kuitenkin katastrofirahastoa tarvitaan. Sillä autetaan ihmiset takas jaloilleen.
Suomen – ja monen muunkin valtion – maahanmuuttopolitiikka kusee myös pakolaisia/turvapaikanhakijoita silmään. Se selviää lukemalla muutakin ku Iltistä. Ja vaikkapa kuuntelemalla muutaman tyypin tarinan. Se ei oo kaunista kuultavaa…
Nata, Nata, tän takia rakastan sun blogia niin hirmusesti! Mahtavan tyylin ja asenteen ja mahtavuuden lisäks laitat aina vähän väliä tärkeetä ja painavaakin asiaa tänne! Jatka samaan malliin ja toivottavasti saat tarran!
Alice, Mannien huomautus oli ihan oikein. “Kuin” ja “kun” eivät tarkoita samaa, mikä tuntuu ihmisiltä nykyisin unohtuneen. Tämä postaus ei ehkä ole oikea paikka sanoa asiasta, mutta ennen sanaa “kuin” (varsinkin tässä esimerkkitapauksessa) ei tule pilkkua.
Natalle suurkiitos hyvästä ja asiallisesta postauksesta! :)
Nata hei, olet niiiiiin oikeassa!
Nää oot Nata paras. En ossaa kuvitella muitten ko sun ja Stellan osaavan kirjottaa tämmösestä aiheesta näin hyvin, ilman jeesustelua ja jopa hauskasti, vaikuttamatta kuitenkaan tippaakaan epäkunnioittavalta vai minkä sanan tähän ny puskiskaan. Loveks <B (ja imo aivan sama jos nyt on joku pilkku väärässä paikassa, kunhan teksti rullaa ja yhdyssanat on yhdyssanoja!)
En sano muuta kuin että hyvä aihe ja hieno kirjoitus! Kauhulla seuraan muutamaa blogia jossa niitä vaatteita oikeasti ostetaan _päivittäin_, ja vieläpä jotain, yleensä tarpeetonta H&M-kausikamaa, jota ei enää keväällä voidakaan käyttää ku “ei tää kuosi ja väri nyt enää ole trendi”.
Shoppailu on kivaa, ja toisinaan on kivaa ostaa jotain uutta, vaikkei sitä just sillon tarviskaan niin kipeästi. Mutta joku raja, varsinkin jos sen jälkeen valittaa ettei ole rahaa..
upee teksti ! olin jo haaveillu lipaskerääjäks menemisestä ja nyt kyllä päätin että sen verran löydän aikaa, vielä ku seuraa sais ! (:
Hieno asiahan tämä nälkäpäiväkeräys on, ei siinä mitään. Mutta mua ärsyttää tuo pannaan lipas luokkaan kiertämään ja lahjoittaneille tarra. Tää saattaa lapsia eriarvoiseen asemaan, niin kuin sulle ja siskolles kävi. On varmaan mukavaa jos vanhemmat sattuu olemaan rapajuoppoja ja kaikki pienet hilutkin on kiinnitetty siihen kaljapulloon. Lapset kun osaavat olla ilkeitä ja tuossa touhussa voi hyvinkin joku joutua kiusatuksi.
Muistan kun meillä ala-asteella oli tapana viedä lipas ruokalaan, jossa sai sitten käydä lahjoittamassa. Toimi.
Eniveis hyvä postaus ja tärkeestä aiheesta! :)