maanantai 31. lokakuu 2011

Shitty boots of leather

..KIRJAIMELLISESTI! Muotibloggaus on kohtalaisen vaarallinen ammatti, kun joku päivä voi kaatua portaissa tai niin kuin esimerkiksi tänään, kävellä paskaan. “Peruuta vähäsen, iha vähä vielä, ja vielä”, BOOM! Muutama vuosi siinä menikin, ettei tarvinnut keksiä keinoa saada ruikulikakkaa kengänpohjista, tänään kaikki kompensoitui kolminkertaisesti. Anteeksi neiti, mutta teillä on paskat kengät, paskakengät. (Ai että, sisäinen merimieheni tekee tällä hetkellä running mania ja tuulettaa, kun kerrankin voi kiroilla luvallisesti. Kas näin: vittu mitä paskaa, paskanmarjat, haista paska.) Vanha hammasharja käteen, kannuun kuumaa vettä ja hinkkaamaan kengänpohjaa vessanpytyn päälle. Jarski yllytti mua pesemään vielä kerran hampaani sillä harjalla..

Kaikesta päivän paskasta huolimatta tänään päällä kaikkea uutta ja kivaa. Nilkkani sanoi auts, kun pilkka siihen kolahti. Juurikin selitin jollekin suu vaahdossa, kuinka virkatut jutut eivät a i n a k a a n ole mun juttuni. Sitten menee kolme viikkoa ja tartun Henkkamaukan lastenosastolla (!!!) virkattuun mekkoon. Tai no, tunikaan meikäläiselle. Koska vaikka sainkin ängettyä puuvillaunelman sisälle haukseni ja yläselkäni ja olkapääni, niin majavahan sieltä paistoi. Lähetti terveisiä. Farkut alle vain ja leikin, että sen kuuluukin olla noin lyhyt.

Mukavan pirtsakka meininki..

Yksi virheaskel ja mun nenä will not ever be the same..

Tänään päällä duunissa
Rotsi Levi’s / Mekko (krhm tunika) H&M lastenosasto / Huivi H&M miestenosasto (naisten vaatteet on so last season) / Farkut Dr. Denim / Paskakengät Bianco, no ei vaa, ne on ollu tosi hyvät jalassa, enkä ole koko viikkona muita käyttänytkään

Tuo takki. Ensinnäkin, musta tuntuu että vietän tämän kanssa joitakin salaisia orgioita ja petän omaa vanhaa nahkatakkiani. Joka on muuten yhden päivän kokemuksen perusteella edelleen maailman paras nahkarotsi. Tämä Leviksen näytekappale on kuitenkin todella mainio; ihanan pehmeä, aivan hirveän hienon värinen ja siinä oli sellaista länkkärifiilistä. Vaikka tämäkin on biker, niin tästä puuttuu se tietty kovistelu ja uhoaminen, kun vertaa mustaan kultaseeni. Sanotaanko, että jos musta rotsini haastaa riitaa Sin Cityn paheellisilla kaduilla, niin ruskea takki vetää hiljaa jägeria Death Proofin baarin nurkkapöydässä. Kannattaa muuten katsoa molemmat elokuvat.

Tämä rotsi tuntui joka tapauksessa heti omalta, mikä nahkatakeissa on tärkeintä. Olen omistanut useita kappaleita ja jokin niissä on aina ollut vähän pielessä. Resori, typerä kaulus, väärä pituus, taskut, mikä milloinkin.. Rotsin pitää olla heti kättelyssä sellainen, että sen voi kuvitella päällensä vielä 20 vuoden päästä. Ei kompromisseja! Sellaiset takit ovat muuten harvassa, joten suosittelen lämpimästi The Takkiin törmättyänne ostamaan sen hinnasta riippumatta. Tämä maksoi muuten 100 euroa, joka ei ole mitään. Varsinkin kun ottaa huomioon takin ovh:n 450 egee, jaiks, ja sen faktan, että veikkaan näitä olevan Suomessa alle yhden käden sormien määrän. Eli lucky me, again. Levi’s Sample Sale – Vuoden kovin tapahtuma!

Lörts, siinä meni meikän ego, näittekö? Mitä mieltä pehmis-Natasta?

P.S. HALUATKO LOUBOUTININ LAUKUN? NIIN MINÄKIN! Lärvärissä on menossa Nina’sin kenkäkisa ja heiheihei, faktahan on se, että meikän Martensit pesevät kaikki muut kengät ihan mennen tullen! Kirjaimellisesti, tulevat kohdalle ja potkasevat polvilumpioon superjäykällä kärjellään. Käykää painamassa peukkua TÄÄLLÄ. Eli kaikki jotka painavat Nina’sin kohdalla Like-nappia (eivät siis mun kenkäkuvan like-nappia, mutta tämä olisi kuitenkin mielettömän mahtavaa) osallistuvat Loubotin-skabaan. Meikän lukijat voittoon!

Translation: I am having a lover, brown, silky smooth and soft. We just made out the whole day and I am hoping my black boyfriend won’t find out. He’s violent. We had a lot of fun with this artsy & humanitarian hippie and I think this is a lifetime deal. Too. Oh Levi’s – why are you making such lovely pieces? Now I have two leather jackets to wear out and only one life to do it!


maanantai 31. lokakuu 2011

Skinny Roller

Ei, otsikko ei kerro laihasta rullaluistelutytöstä, vaan meikän uusista farmareista. Ja AAH mitkä farmarit ne ovatkaan!

Leviksen sample salen ainoa huono puoli on sample size. Tiedättekö minkälaista on kävellä johonkin karkkikauppaan ja tajuta, että lompakko jäi kotiin? Tai nähdä Kurt Cobain kuolleista nousseena ja tajuta, ettei kameraa ole juuri nyt mukana? Juuri noin turhauneelta minusta tuntui, kun totesin kaikkien sample farkkujen olevan mulle liian isoja. Älkää ymmärtäkö väärin, tiesin kyllä etukäteen mitä tulemaan pitää, mutta otin tietoisen riskin itkeä hieman Leviksen showroomin vessassa kaiken sen ihanan denimin nähdessäni.

Totesin jälleen kerran sisäänostajien olevan aivan liian arkoja tuotteita valittaessa. Vai mitäs sanotte esimerkiksi Demi Curvesta t ä y d e l l i s e n ä tummansinisenä, paksuna ja jämäkkänä, melkein strechittomana? Nelliina, se on se sun farkkupari! Tai kaikki ne nahkatakit, parkatakit, farkkutakit ja farkkumekot, joista ei kaupassa ole tietoakaan. Mulle tuli suru puseroon niiden puolesta.

Löysin mä kuitenkin kahdet farkut. (Ette kai tosissaan luullut, että kävisin tuollaisessa farkkufriikkien taivaassa, enkä ostaisi mitään koipieni peitoksi?) Levi’s Skinny Roller, mallista ei muuten sen enempää tietoa, koska näitä ei saa mistään. Rento porkkanapöksy kapeilla lahkeilla, autenttisena sinisenä, lasketuilla takataskuilla ja megahyvällä denimfiiliksellä varustettuna. James Dean -vibat kaupan päälle. Arvatkaa mitä maksoi? 25 egee! Tuossa vaiheessa sanoisin, että halpaa ku mikä, otetaan kahdet. Ja niin myös tein haha! Otin nämä myös kulutettuina, pehmeinä vaaleansinisinä. Oli vaan niin törkeen hyvä malli. Ja koko 27/34 ei tässä tapauksessa ollut kuin plussaa, näiden kuuluisi vissiin olla vähän kireämmät, mutta menee täydestä mielestäni löysempänä poikafarkkunakin. Ja onpahan enemmän käärittävää lahkeissa.

Loput vaatteet sitten omasta takaa
Neule ja rotsi Carlings / Pallopaita Cubus / Laukku Zara / Buutsit Bianco / Asusteet H&M

Sample-yläosat olivatkin sitten kokoa Small, joten mua epäilytti todella paljon, mahdunko mihinkään niistä. Kuten arvata saattoi, kaikki naftimmat (törkeen hianot) tummat farkkurotsit olivat hartioista halivarattomia. Nojoo ja niin oli myös vaaleat farkkutakit. Eikä ollut mitään toivoa mahduttaa hauiksia yhteenkään naisten kauluspaitaan. Mutta mekot istuivat, varsinkin löysät mekot hehe. Ja nahkatakki, sen pitääkin olla alussa jämpti, koska venyy käytössä jonkun verran, onneks. Nyt olen hirveän pahoillani, että talvi tekee tuloaan. Ehkä parisen kertaa voin kokeilla noita kevät-kesä -geareja, ennen kuin lumet on maassa, eikä sortsihaalarilla enää tee mitään. Kokeilkaa joskus laittaa haalarin päälle villapaita ja sitten lähteä strippaamaan vessaan hädän iskiessa..

Mitä lukijat toivoisivat suomalaisten sisäänostajien kauppoihin hankkivan? Kaikkien selvagefarkkujen lisäksi, itse liputan niiden pikkukoon Vansien puolesta, koska tiedän että niitä on olemassa! (joojoo aina voi haaveilla jostakin urbaanista legendasta)

Translation: Levi’s Skinny Roller – It feels like your motorcycle is just around the corner.


sunnuntai 30. lokakuu 2011

Ronald lookalike

En tiedä huomasiko kukaan edellisen postauksen pääkarvoja. Oli nimittäin ilo lähteä juhlistamaan ihan mitä vain, koska kerrankin oli oikein hyvä hiuspäivä. Rakastan vastavärjättyjä hiuksia! Tuntuu, että omat luonnonkiharat ovat paljon sileämmät, silkkisemmät ja asettuvat helpommin. Ja jos yleensä on nihkeetä laittaa hiuksia, niin kampaamokäynnin jälkeen ei ainakaan ole. Päinvastoin, tekee mieli vain kosketella fledaa koko ajan.

Olin kävelemässä Primeen torstai-aamuna ja mua vastaan tuli, noh, minä itse. TIGI-kisan kuvat olivat lyöty ständiin ja alaston meikäläinen tervehti iloisesti ohikulkijoita. Kuvia oli rutkasti myös uusimmassa Pinnissä, täytyykin varmaan hankkia se numero jostakin itselleni muistoksi. Lehdessä tuli vastaan myös aina yhtä kaunis Sofia, joka hengaili lavalla aivan eri tyyneysluokassa kuin esim. minä. Ei muuten kannata seistä mallin vieressä valokuvissa, terveisin Nata Voicen muotiviikolla. Sofia, senkin masentaja.

Primeen on tullut myyntiin Mschicin tuotteita; mineraalimeikkejä, siveltimiä, huulikiiltoja.. Parhaat olivat ehdottomasti huulipunat, joita oli oransseina, pinkkeinä ja punaisina. Primen jengi ajatteli kuulemma minua, kun asettelivat niitä esille. Nytpä on sitten ihan koko kattaus Primen kauneuskeskuksessa tarjolla. Ihan vain siksi, että uusi tukka kaipaa rinnalleen freessiä nassua, lakattuja kynsiä ja kaarevia ripsiä. Uudet vaatteet voi käydä hakemassa sitten naapurin Cartellista, ettei koko touhu mene liian neitimäiseksi hehe..

Nelli vaalensi päällisosaan lisää raitoja ja värjäsi ne suoravärillä. Nyt on aika punaista, josta tykkään hirveästi. Alaspäin kammattuna hiukset näyttävät edelleen lähes mustilta. Ylöspäin nostettaessa tukan väriä voi säädellä kampaamalla hiukset eri puolelle tai jättämällä punainen osio esille. Letin pohjalle Nelli kreppasi fledan sillä volyymi-minikreppausraudalla, jolle nauroin hirveästi muutamia vuosia takaperin. Kaveri nimittäin osti sellaisen ja kuittailin sille jotakin 90-luvun toisesta tulemisesta. Aika kätevä vehje must say, kunhan sitä käyttää ilman poskipääglitteriä ja ruskeita huulirajauksia.

Tällä hetkellä kasvatan sivukaljuja pois, kolme ajokertaa olen jo jättänyt välistä ja tällä hetkellä sivut sojottavat mihin sattuu. Sexy. Haluaisin kokeilla seuraavaksi sellaista joka puolelta lyhyttä, söpöä poikatukkaa. You know, vähän enemmän pehmeyttä, vähän vähemmän moottorisahalepakkoa. Ja mua myös himottaa hirveästi trendikäs “strawberry blond”, persikkaisen pinkki blondi, mutta Nelli lupasi, että hiukseni tippuisivat varmasti sellaisen käsittelyn jälkeen. Hmm, miltähän näyttäisin kaljuna..

Punainen – Jos haluat värjäyttää lakanasi. Terveisin, ne olivat valkoiset. Mitä mieltä punapää-Natasta?

Translation: Even the weather is grey, your hair doesn’t need to be.


lauantai 29. lokakuu 2011

Carlings Kluuvi – Bilemuuvi

Huuh, nyt päiväunien, ruokailun ja yleisen nollaamisen jälkeen voin vihdoin istahtaan tähän rakkaalle tietokoneelleni tekemään raporttia eilisistä Cartsun kekkereistä. Uskomatonta, kuinka huonon olon pari lasia skumppaa ja pari bissee voivatkaan aiheuttaa, varsinkin jos skippaa kahdet yöunet peräkkäin.

Eilen siis palloilimme keskustassa ja Levi’s sample salesissa päiväsaikaan ja riekkuimme Kluuvin Hiilessä yöaikaan. Oli hirveästi tuttuja, kavereita, työtovereita, bloggaajia (Sharppa & Mixu oli helmee nähdä, taas.), lukijoita ja kaiken maailman hiihtäjiä liikenteessä. Lätkäsen Carlings Kluuvin FB-sivuille nuo juhlakuvat jahka saan adminit sinne, joten paikallaolijat voivat mennä etsimään itseään niistä räpsyistä. Käykää muuten pyytämässä tuota Michaelia trehveille, voi pojat tämä kaveri tarttee tyttöystävän ja vähän äkkiä. Infoa löytyy Miksun blogista.

Oli kyllä todella hauskaa, mieletön päivä aamusta iltaan. Tänään aamulla heräsin jo klo 06 ja lähdin Töölöstä kohti Mansea. Pientä turismin poikaa oli havaittavissa, kun ensin myöhästyin yhdestä sporasta, sitten hyppäsin väärään, kävellessäni takaisin oikealle pysäkille missasin taas yhden ratikan ja ehdin loppujen lopuksi kaksi minuuttia ennen junan lähtöä vaunuun. Hehe 40 minsaa kesti selvitä vanhalta jäähallilta juna-asemalle. Tässä vaiheessa perun tuon “spora”-sanan, koska en ansaitse tämän keikan perusteella käyttää mitään autenttiseen helsinkiläisyyteen viittaavaa..

Ja vaikka reissussa on mukavaa, niin on aina ihan huikeeta tulla kotiin. Tässä kuussa tämä oli jo kolmas kerta Helsingissä ja kahden viikon päästä pitäisi lähteä Tukholmaan työreissulle. Kaikesta tästä huolimatta ollaan onnistuttu pitämään Jarskin kanssa pitsasunnuntaiperinteestä kiinni. Ja se on ainut millä on väliä höhö. Menenkin tästä makoilemaan tuon tukkamonsterin kainaloon, sillä on päällä erittäin houkuttelevan näköinen hihaton, jossa on isot kainaloaukot. Mmmm, kainalot…

Letkeää lauantai-iltaa kaikille!

Translation: Carlings – The best job I ever had. Crazy people partying, I am kinda glad that I had to leave the party early (morning shift 200 km away). And yes, I know that you can sleep when you’re dead but still, either I am getting old or good night sleep is really important. My dark eye bags definitely agree with that, after all, I didn’t need any bags to carry my stuff back from Helsinki to Tampere. They traveled pretty easily underneath my eye balls. p.s. Levi’s sample sale, fucking awesomeness!”