KIITOS eilisen arvonnan kommenteista (käykäähän te loputkin osallistumassa)! Ihan mieletöntä lukea tällaista palautetta. Uskokaa tai alkää, kaikki kehitysideat ovat enemmän kuin tervetulleita, eihän mikään bisnes voi kasvaa ilman asiakkaiden toivomuksia. Vaikkei tämä nyt kummoinen bisnes olekaan ja asiakkaat ovat paljon kivempia kuin monissa paikoissa heh. Laittakaa toki lisää, ihan mitä vain mieleen juolahtaa. Otan ihan taatusti vaarin (hyihyi), koska tavoitteena on aina vain parantaa!

Monet olivat toivoneet Tampere-aiheista postausta ja se tulee kuulkaas nopeammin kuin luulittekaan. Nyt. Idiooteilla kohtaa ajatukset ja sitä rataa.. Kuvat ovat lauantailta, Jarski roudasi koko pitkän matkan keskustaan ison ja painavan 7D:n mukanaan. Ja meitsi sitten takaisinpäin pöh. Matkamme kulki täältä Harjulta Pyynikin metsien läpi Pyynikintorille, siitä hautausmaan poikki Hallituskadulle ja sieltä Sohoon yksille.

Pispalassa kukkii kevät. Jonkun muun pihalla tosin.

Pyhäjärvi on vihdoin sulanut. Kohta pääsee soutelemaan.

Kengännarut auki.

Näsinneula – tuo tamperelaisten oma fallossymboli.

Joku on ollut laiska.

Asterix ja Obelix vilkuttavat ohikulkijoille heipat.

Mukava sohva.

Pyynikintorin kattoja.

Kuvaaja väärällä puolella kameraa.

Saatananpalvontaa.

Aleksanterin kirkko – hitto, miksei ole olemassa Natalian kirkkoa?

Neulegraffiteja, jotakin.blogspot.com – paljasta itsesi!

Kappas vain, niin ollaankin!

Tammerkoski, Ilves, Verkatehdas – Tämä on Tamperetta!

Ja siinä on yksi tamperelainen.

Mun kauneuden kruunaa Björn Borg, sori vain.

Vieressä lappu: “Tamperekalsarit ovat loppu! Lisää Wapun jälkeen”.

Jarski, miten ois? Mä haluaisin kakun päälle kyllä syötävät figuurit, että voin syödä sun pääs!

Iloinen kaljottelija/fudiksentuijottelija.

Yksinäinen Canal+ -leski.

Magners-pint, vain Sohossa.

Tästä Helsinkiin muutosta (josta on noussut ihme haloo, vaikka meikä vain fiilisteli hieman asiaa). Tampere on aina ollut mulle välipysäkki jonnekin muualle. Tulin tänne opiskelemaan, en asumaan aina ja ikuisesti. Kaupunkinahan tämä on hurjan kiva, ystävällinen ja ihana, mutta kylmä tosiasia on se, ettei meikän koulutuksella täältä yksinkertaisesti saa duunia. Vai kuinka monta showroomia tiedätte täällä sijaitsevan? Entäs farkku- tai muotibrändin toimistoa? Markkinointiyritystä? Diplomi-insinööreillehän tämä Suomen oma Mansesteri on taivas – teollisuusyritystä toisen perään. Mutta kun minä en ole tekniikkaa opiskellut, vaan käytännössä kauppista ja fashion managementia. Kaikki mahdolliset työpaikat ovat Helsingissä tai kauempana, Ruotsissa esimerkiksi, sitäkin olemme pohtineet Jarnon kanssa.

Itsehän olen jo opiskelujen loppusuoralla, tässä on pakko alkaa etsimään oman alan hommia, mitä ikinä tuo sitten tarkoittaakaan. Vaikka Carlings hirveän kiva työpaikka onkin, niin taidan olla pikkuisen ylikoulutettu seisoskelemaan kassan takana (sitä paitsi se on mun sivuduuni ja hauska harrastus, eikä mikään pääasiallinen tulonlähde). Ei tässä mitään hätää taikka kiirettä mihinkään ole, mutta mikäli elämässäni haluan ottaa askeleen eteenpäin, niin meikän on pakko päästä pois täältä eristyksistä. Kaikki blogiin liittyvät asiatkin keskittyvät pääkaupungin seudulle ja tuntuu, että jään kaikesta kivasta paitsi, koska en halua maksaa kerran viikossa 30 euroa junalipuista. Tähän saakka olen valikoinut todella tarkasti Helsingin vierailuiden syitäni, en minä sinne koskaan huvikseni matkusta, vaan työasioissa. Harmittaa, koska aikaa ei ole jäänyt nähdä esimerkiksi systeriäni, äitiäni tai kavereitani, jotka kaikki asuvat Stadissa.

No mutta, kuten sanoin, vielä ei ole mikään lyöty lukkoon tai edes aloitettu kunnon suunnitelmien tekoa. Pispalassa taitaa mennä vielä ainakin kesä, eikä kyllä haittaa yhtään haha! Eipä mulla sen kummempaa, nauttikaa missä päin maailmaa ikinä olettekaan!

Translation: It looks like a regular small town in the middle of nowhere but it’s actually pretty nice small town in the middle of nowhere.