Oli aika raffi päivä eilen. Skippasin omasta tahdostani riippumattomista syistä yöunet ja kuljin ihan zombiena aamusta iltaan. Duunissa on vieläkin tosi hektinen periodi menossa, parin viikon päästä pitäisi tosin helpottaa. Istuin toimistolla vielä kuuden aikaan illalla excel edessäni ja silloin tuntui hyvältä idealta tunkea tulitikut silmäluomia kannattamaan, paukut alkoivat olemaan sen verran finaalissa. Seiskan maissa sitten kotiin kaupan kautta – kangaskassissa tuoretta chilia, korianteria, rucolaa ja avokadoa. Kyllä oli jälleen kerran avokadopastan aika! (Olen hyvin todennäköisesti koukussa jälleen kerran yhteen asiaan tupakan, nuuskan ja kahvin lisäksi.) Ruuan jälkeen simahdin vällyjen väliin herätäkseni tunniksi, jonka jälkeen menin taas nukkumatin kanssa treffeille.

Tuollaisina päivinä kuin eilen, ei ole oikein motivaatiota pukeutua. Lähinnä tekee mieli istua villasukat jalassa kotosalla. Jos johonkin kuitenkin joudun lähtemään, sorvin ääreen lähinnä, niin vedän usein päälleni jonkun turvarievuistani. Näitä rakkaita vaatekappaleita ei pahemmin blogin puolella näy, koska ei kai kukaan laita kuvaa kotipaidastaan/yöpaidastaan/ryönäpaidastaan kaikkien nähtäville. Nippu mustia bändipaitoja pelastaa aamun kuin aamun, illan kuin illan ja ehkäpä jonkun yönkin.

Yllä olevat Iron Maidenit löytyivät joskus Uffilta ja ovat kesän käytetyimpiä vaatekappaleitani. Näiden lisäksi ahkerassa käytössä on ollut Ramonesin paita, johon on tullut ihan täysin huomaamattani jäätävän kokoinen röökireikä (eteen JA taakse, whaaat?). Misfitsin paita on mun luottopaita matkoilla ja monen kanssareissaajat varmaan luulevat, etten omista muita vaatteita. Metallican paidat ovat kaikkein kuluneimpia ja nähneet maailmaa jo useiden vuosien ajan. Entiseltä poikaystävältä erolahjana saatu….lainattu… NO OKEI varastettu Bad Brainsin t-paita oli mun lempparein työpaitani, jonka kanssa olin erottamaton baarimikkovuosinani. Se on nykyään aika hapero, enkä uskalla käyttää sitä, ettei se hajoaisi atomeiksi.

Olisi kiva esitellä vaatteita ihan meikän itseni päällä, mutta myös Jarno (= ennen kaikkea valokuvaaja) on ollut viime aikoina ylityöllistetty. Kyllä, Työttömän Blues on menneen talven lumia ja oravanpyörä uusi arki. Jos pyydätte nätisti, niin Jarski saattaa ehkä kertoa missä vaikuttaa nykyään. Vinkkinä, Jarnolta voi käydä ostamassa asioita, jotka rullaavat neljällä renkaalla..

Translation: Yes, I actually listen to that band.

Pelastin duunipaikalla kaksi Vansin rotsia parempaan kotiin. Sellaiseen kotiin, jossa niitä rakastetaan likaisiksi. Kotiin, jonka hengaritila alkaa olemaan kortilla johtuen allekirjoittaneen ikuisesta rakkaudesta takkeja kohtaan. Minusta tulisi hyvä itsensäpaljastelija – eihän takin alla olevilla vaatteilla ole oikeasti mitään virkaa?

Molemmat rotsit ovat miesten sampleja Holiday 2012 -mallistosta. Tuo mallisto ilmestyy kauppoihin siinä marras-joulukuussa, mutta Suomessa valitettavasti todella harvaan liikkeeseen. Voipi siis olla, että nämä jäävät Suomen ainoiksi kappaleiksi. Aah, kuinka spesiaali olo meitsillä on juuri nyt..

Takit ovat täsmälleen samoja, mutta niiden kuosit ovat vaihtaneet paikkaa. Yllä olevassa rotsissa lintukuosinen kanvas on hallitseva ja tummansinistä vakosamettia on yksityiskohdissa. Alla olevassa takissa juuri päinvastoin. Lisäksi mallistossa on molempia kankaita niin kauluspaitoina, vöinä, reppuina ja jopa sukkien kuosina..
Hitchcockin Linnuista traumatisoituneet – kannattaa vältellä meikäläistä Helsingin kaduilla.

Meillä on muuten tulossa tässä syksyllä jossakin vaiheessa sample sale, ilmoittelen toki lähempänä. Luvassa Vansia, Brixtonia, CLWRia, Santa Cruzia, Indya, Reefia ystävähintaan. Siihen saakka kantsii käydä tutustumassa Herttoniemen Outlet 6 -liikkeeseen, johon viemme kaikki edellisten kausien samplet ja isommat erät tuotteita. Edullista ja erikoista Vansin tossua ja sen lisäksi mm. Wrangleria, Leeta Makiaa, Wescia jne pilkkahintaan.

Kumpi vai kampi takki iskee enemmän?

Translation: The sun came and ruined my photo.

Nyt lyötiin meikäläisen arkkuun viimeinen niitti. Mun on ihan pakko avautua siitä, kuinka bloggaajia kusetetaan tai yritetään kusettaa vasemmalta ja oikealta. Nyt paljastetaan aina niin HIRRRRRVEÄN mielenkiintoisia detaljeja kaupallisille bloggaajille tarjotuista yhteistyödiileistä.

Heräsin aamulla valon pilkahdellessa pimennysverhon takaa. Nappasin käteeni luurin ja tsekkasin rutiininomaisesti meiliboksini. Normaalien lehdistötiedotteiden seasta huomioni kiinnittyi erään ulkomaisen nettikaupan yhteydenottoon. Halusivat tehdä yhteistyötä, jossa vaatteita vaihdetaan näkyvyydeksi blogissani. So far so good. Sitten surffailin puljun nettisivuille, josta löysin pienellä fonttikoolla kirjoitetun lisäyksen, missä selvennettiin, että kyseinen nettikauppa omistaisi jatkossa kaikki oikeudet valokuviin, joissa heidän tuotteensa esiintyvät. Valokuvia voitaisiin käyttää markkinointitarkoituksiin, sosiaalisen median kanaviin sekä itse nettikaupan tuotekuvina.

Tiivistettynä: minä saan kahden markan paidan – yritys saa näkyvyyttä, tuotekuvat ja markkinointimateriaalit.

Luuletteko tämän olevan ainoa tapaus? Siirrytään seuraavaan keissiin, joka on lähestulkoon yhtä törkeä kuin edellinen. Eräs nettikauppaa tarjoaa yhteistyössä bloggaajille diiliä, joka velvoittaa bloggaamaan tuotekuvia ja suoria linkkejä yrityksen nettisivuille kerran viikossa puolen vuoden ajan. Aikamoinen homma sanon minä, kun otetaan huomioon, että hieman laajempi postaus vie aikaa noin tunnin verran. Palkkiona tästä kaikesta, bloggaaja saa 100 euron lahjakortin nettikauppaan. Kannattaa pitää mielessä, että lahjakortin arvo on yritykselle noin 40% lahjakortin summasta! Tai mikäli yritys myy house brandeja (ns. sisäisiä merkkejä), niin lahjakortti maksaa firmalle jopa vähemmän. Näin ollen 100 euron lahjakortti on puljulle oikeasti noin 40 euroa.

Tiivistettynä: minä saan 1,67 euron tuntipalkan – yritys saa, no, oikeastaan ilmaisen mainoksen kerran viikossa.

Olisi kiva, jos voisin lopettaa tähän, mutta en pysty. En vielä. Jos aikaisemmat esimerkit ovat vain moraalisesti tai eettisesti väärin, niin jotkut yritykset sen sijaan yllyttävät jopa rikokseen! Sain taannoin ihan uskomattoman tarjouksen eräältä, täytyykö mun korostaa tätä, nettikaupalta. Lukijoille luotaisiin alennuskoodi firman nettisivuille ja saisin jokaisesta myydystä tuotteesta kokonaiset kaksi euroa provisiota. (Sivuhuomiona, että nämä tuotteet ovat aika arvokkaita ja kaksi euroa on noin yksi (1) prosentti tuotteen arvosta.) Provisiopalkka on ihan yleisesti työelämässä käytössä oleva palkkausjärjestelmä, joten ei siitä sen enempää (paitsi tietty, että tuo prosentti on moninkertaisesti paskempi kuin mitä esimerkiksi puhelinmyyjät saavat). Leukani loksahti kuitenkin auki, kun luin, ettei blogin lukijoille saisi kertoa mitään tästä diilistä! Eli lukijaraukat shoppailisivat tietämättään meikäläisen tilille suurempia lukemia. PIILOMAINONTA ON SUOMESSA TUOMITTAVA RIKOS! Sen lisäksi, etten todellakaan halua linnaan istumaan (no ehkä vähän liioteltua), niin Indiedaysin työsopimukseni kieltää piilomainnon Suomen lain nojalla. Rikkoisin siis sekä lakia, että sopimustani.

Tiivistettynä: minä tienaan pennejä pimeästi, salaa ja rikollisilla tavoilla – yritys saa halpaa työvoimaa ja välttyy liiallisen mainonnan aiheuttamalta lukijoiden inhoreaktiolta.

Lähdin kirjoittamaan tätä tekstiä enemmänkin bloggaajakollegoille, koska minua aina ottaa päähän muiden puolesta, kun kuulen epäreiluista diileistä ja taloudellisesta hyväksikäytöstä. Toivon, etteivät ”työkaverini” täällä netissä suostuisi kaikkeen, vaikka olisi kuinka houkuttelevaa saada bloggaamisesta jotakin pientä korvausta. Yrityksillä on yleensä markkinointibudjetti, joka isommilla firmoilla pyörii sellaisissa summissa, joiden perässä on turhankin monta nollaa. Jos tästä summasta bloggaajalle liikenee yksi lahjakortti (jolla ostettuja tuotteita voi vielä kerran tuoda esille blogissa) tai yksi tuote palkkioksi, niin puhutaan aika huonosti palkatusta duunista. Toivon, että bloggaajat arvostaisivat omaa työpanosta sekä yleisöä ja harkitsisivat diilejä tarkemmin.

Edellä olevat pari tapausta (viimeistä lukuun ottamatta) ovat muuten ihan täysin laillista, eikä ole olemassa mitään bloggaajan minimipalkkaa ja työsuojelujärjestöä. Juuri siksi meidän ammattikuntamme (say what?) edustajien täytyy olla tarkkana siitä, minkä arvoisiksi itsemme luokittelemme. Yritysten tarjoamia yhteistyöpalkkioita kannattaa suhteuttaa markkinointikustannuksiin ja –budjetteihin muilla aloilla. Voi miettiä myös, että saako pulju samalla vaivalla ja rahalla yhtä ison näkyvyyden muussa nettijulkaisussa/nettisivulla(/lehdessäkin jopa?).

Blogeihin ei voida missään vaiheessa käyttää mitään yksiselitteistä hinnoittelumetodia, koska niiden yleisömäärät vaihtelevat, sisältö vaihtelee ja jokainen bloggaaja hoitaa kamppiksensa omalla tavallaan. Monet yritykset eivät myöskään ajattele blogeja ”oikeana” markkinointikanavana, joten jotkut aliarvioivat bloggaajia varmasti myös tahattomasti. Kotikutoisuus-ajattelutapa niin lukijoiden kuin bloggaajien taholta laskee blogien arvoa entisestään (”tää on tällanen pikku harrastus, josta välillä saan jotai meikkejä”). Markkinoinnin opiskelijana ja nykyään markkinointia työkseni tekevänä, ajattelen asioita ehkä hieman teoreettisemmin, enkä pysty kuuntelemaan yhtään bloggaajakollegan huijaustarinaa ilman, että korvistani nousee savua!

Tekstin pointtina ei muuten ole missään nimessä lytätä blogiyhteistöitä tai -kampanjoita. Olen tehnyt lukuisia proggiksia eri yritysten kanssa. Näissä sopimukset ovat aina pitäneet, homma toiminut moitteettomasti ja kaikille osapuolille, myös lukijoille, on jäänyt hyvä fiilis (onhan?). Mutta vaikka itse osaan kieltäytyä hämärädiileistä ja naurettavista ehdoista, niin kaikki eivät välttämättä edes tiedä oikeuksiaan (tai velvollisuuksiaan). Tulevaisuudessa toivon Suomen yhä kasvavalta blogiskeneltä lisää avoimuutta ja maalaisjärkeä.

Ei muuta kuin sulkimet laulamaan ja näppikset kuumenemaan, jatketaan bloggaamista hieman rehellisemmissä merkeissä.

Kiinnostaa kuulla lukijoiden mielipiteitä tähän asiaan. Kuinka te olette kokeneet mainonnan blogeissa? Tuleeko mieleen jotakin blogimaailman erikoistapauksia, joissa on mennyt sormi suuhun?

Eilen oli kaupungin kovin second hand -tapahtuma Maxillissa, perinteinen Fashion Kirppis. Itsehän en paikalle päässyt, koska a) väsytti b) oli lievä darra (ilman tuota lievää). Koko sunnuntain kuolasin sitten tasaiseen tahtiin Instagrammin puolelle tippuvia kuvia Maxillin avokadopastasta, jota suureksi näläkseni tarjoiltiin kirppistelijöille. Safkaa-kirjaa selailleet tietänevät, että tällä pastalla pyyhittiin Hannan polvet veteliksi rakkauden tieltä. Ja siinä vaiheessa, kun katselin noin viidettäkymmenettä kuvaa tästä modernista klassikkoannoksesta, niin lähetin Jarnon kauppaan lyhyen, mutta sitäkin ytimekkäämmän kauppalistan kanssa. Lime jouduttiin hakemaan vielä toisella reissulla, ei kaikkea voi kerralla muistaa.

Ohje on todella simppeli ja pasta hyvin nopea valmistaa. Kulhoon vain pari avokadoa, puolikas chili, valkosipulia, limen mehu, suolaa ja pippuria. Perään pasta, parmesania ja pecorinoa raasteena (lähikaupassa ei ollut, niin laitoimme manchegon jämät jääkaapista) ja yrttejä (meillä pinaattia, rucolaa ja basilikaa). Siinäpä se. Olen pahoillani Hanna, että aloimme heti soveltamaan! Copyright – rikkomista varten (ANARKIAA!). K-Extran valikoimat ovat hyvin rajalliset.

Ja oli muuten hyvää! Kirpeää ja kermaista, pikku potkulla. Tein ison kulhollisen, josta kelasin riittävän vielä huomiseksikin, mutta paskanmarjat siitä mitään riittänyt. Humps, sinne meni niin että *tähän joku kuvaava sana kolmen minuutin ahmimiselle“. Suosittelen kokeilemaan ja vielä enemmän suosittelen tuota kirjaa! Safkaa-opus on jo nyt parantanut elämänlaatuamme pahemman kerran. Seuraavaksi testiin menee sitruuna-anjovis -pasta. Kaksi purkkia sardelleja odottaa jääkaapin ovessa. Niitä sentään lähikauppamme valikoimista löytyy. (Itse asiassa vain yksi purkki enää, koska olen darrapäissäni käynyt vähän napsimassa noita fileitä.)

Onko joku jo tutustunut ylläolevaan kirjaan? Itsehän haistelen maanisesti tuon sivuja joka ilta.

p.s. Hanna, jos tässä postauksessa vilahtelee paljon liiankin tuttuja raaka-aineita ja ruokien hymiö-asetelmia, niin kyllä, ollessasi meikäläisen virallinen ruokaidoli, matkin sinua KAIKESSA.

Translation: No sarcasm today. The food was really good and when things are really good, you can’t really say anything funny about them.