Mitä tehdä, kun ilta on vapaa, ulkona sataa vettä ja avomieskin pitää ruokkia? Lupasin tehdä Jarskin lempiruokaa, ihan vain kompensoidakseni pitkiä työpäiviäni ja huomenna koittavaa, yllättävää Berliinin reissua. Lihatiski skipattiin suosiolla, mutta kalatiskillä tuli hetken pyörittyä. Ei ollut ilmeisesti hyvä kalapäivä Larun K-Supermarketin kauppiaalla, joten ei muuta kuin u-käännös ja nokka kohti hevi-osastoa, mun lempparia!

Ja jos skeittarilta kysyt lempiruokaa, niin roskaruokaahan se aina on. Tässäpä siis hieman pidemmällä kaavalla väsätty burgeri, suosittelen testaamaan. Oli niin herkkua, ettei edes jälkiruoka mahtunut!

Emännän kätevänä apuna toimi yhteistyökumppaniltani Electroluxilta saatu monitoimikone. Tehokahvaan saa kiinnitettyä sauvasekoitinpään, vispilät tai kuvassa näkyvän blenderiosan. Tähän saakka laite on sekoittanut lähinnä salihirmu-meitsin palkkaripirtelöt ja -smoothiet, mutta kyllähän se toimii mainiosti muissakin asiayhteyksissä. Tykkään erityisesti siitä, ettei vehje vie (niukkaa) pöytätilaa, vaan jokainen osa on irrotettava ja koneen saa jemmaan hyllylle silloin, kun sitä ei käytä.

Tällä kertaa pyöräytin kasvispihvitaikinan nanosekunnissa blenderissä, kuten myös hampparin väliin tulevan peston. Pihveihin laitoin mustapapuja, sipulia, porkkanaa, kesäkurpitsaa, pari kananmunaa sekä hieman korppujauhoja ja chia-siemeniä nesteitä sitomaan. Maustoin pihvit intialaisittain korianterilla, inkiväärillä ja garam masalalla (ei nyt sentään itse jauhettua). Itämaista makua hain myös pestoon ja lisäsin sinne basilikan sekaan vahvaa minttua. Toimi!

Oikea burgeri ei ole mitään ilman asianmukaisia soosseja ja lisukkeita. Alla meikäläisen hyviksi todetut reseptit. Ja mittojahan käyttävät vain amatöörit..

Kastikkeiden sekoittamisen aikana uunissa kypsyivät bataattiranut, jotka ovat uusin pakkomielteeni. Bataatti kypsyy kolme kertaa nopeammin kuin peruna, maistuu melkeinpä eksoottiselta avokadodipin kanssa ja sopii korianterin (lempiyrttini) seuraan täydellisesti. Ainoa huono puoli on se, että joudun laittamaan Jarskin miehekkäine käsivoimineen töihin bataatin kimppuun. Joko tarvitsen lisää habaa tai sitten terävämmän keittiöveitsen..

Sitten alkoikin hampurilaisten kokoaminen. Leipänä toimi Ullan Pakarin Kaurajuntta. Voin kertoa, että olemme Ullan parhaimpia asiakkaita ja näitä leipiä meillä kuluu monta viikossa.. Kasvispihvien päälle sulatettiin buffalamozzarellaa uunissa ja hampurilaisten väliin pilkottiin tomaattia ja lollo rossoa. Sitten ei muuta kuin vauhdilla ääntä kohti.

Kevyet kolmisen tuntia keittiössä puuhastelua konkretisoitui lautaselle – ja katosi alle vartissa. Samalla onneksi tiskit katosivat kuin itsestään (EDIT by Jarno: MITÄ HELVETTIÄ ITSESTÄÄN, NIIN VARMAAN!!) ja kerettiin viettää kotoisaa parisuhdeaikaa. Aika tappava taisi olla tuo annos, sillä Jarno-raukka kaatui suoriltaan sänkyyn ja hänen toinen silmäluomensa meni erittäin laiskaksi. En olisi halunnutkaan viettää mitään laatuaikaa yhdessä!

No mutta, ei muuta kuin paistolastojen ja maustepurkkien kimppuun. Toivottelen onnistumisia kokkausrintamalla!

Translation: Long story short – omnomnomnom!!

Koska viime päivinä olen käyttänyt enemmän verkkareita kuin farkkuja, niin houkutus omien lärvikuvieni postaamiseen ei ole kovin suuri. Sen sijaan pääsette nauttimaan kaikkien lempiaiheesta eli ruuasta, JEE! Kuin vahingossa, viime viikosta tuli oikea teemaviikko, kun pistettiin poskeemme Jarskin kanssa jotakin aivan muuta kuin suomalaisten peruspöperöä perunaa & lihaa.

Kimmoke hieman erilaisen ruokakulttuurin tutkimiseen syntyi liiallisesta vapaa-ajasta. En keksinyt muutakaan tekemistä tässä eräs ilta, joten menin käymään Hakaniemessä sijaitsevassa Vii-Voan -kaupassa (Hämeentie 3). Oijoj! Uusi lempikauppa taisi löytyä siltä istumalta! Edellisen kerran vierailin itämaisia elintarvikkeita myyvässä kaupassa pari vuotta takaperin Tampereella ja reissu päättyi kohtalaisen traagisesti, kun kaikesta siitä tuntemattomasta hämmentyneenä juoksin karkuun ostamatta mitään. Tällä kertaa tunnistin isonkin osan elintarvikkeista ja tästä huikaisevasti ilostuneena keräsin korin täyteen ruokaa. Olin ihan varma, että saisin pulittaa viikon ruokarahat kassalla, mutta mitä vielä! Täysi ostoskori maksoi 36 euroa ja hinnalla sai isot pullot soija- ja kalakastiketta, paria eri öljyä, chilitahnaa, nuudeleita, riisipaperia, tuoreita yrttejä, tofua, ison säkillisen ravunpyrstöjä (10e/kg!) sekä dippikipot. Kaupan päälle mukavaa palvelua sekä apua muovipussin pakkaamisen kanssa. Menen ehdottomasti uudestaan (vaikka se tarkoittaakin vaivaalloista matkaa Kallioon).

No mitäs kaikkea meikäläinen sitten kokkaili tästä kauppareissusta inspiroituneena? Tiistaina syötiin katkarapukastiketta ja jasmiiniriisiä. Keskiviikkona rullailtiin vietnamilaisia riisirullia, joiden sisään käärittiin mm. thai-basilikaa, korianteria ja avokadoa. Keskiviikkona tehtiin erittäin tulista linssipataa. Viikonloppuna vuorossa olikin aasialainen salaatti, johon marinoin tofua, paahdoin siemeniä ja sekoittelin kastikkeen. Kaiken kaikkiaan erittäin maukas viikko takana!

Ja kuinka tällaisesta n00bista tuli sitten aasialaisen keittiön, no jos ei nyt huippuosaaja, niin ainakin pärjääjä? Kiitos kuulu Tomi Björckille. Sen verran paljon on tullut käytyä nyt hänen ravintoloissaan, että korvan taakse jäi niksi jos toinenkin. Australian Master Chefilla on ollut myös osuutta. Ja kuka vielä väittää, ettei töllöstä tule mitään järkevää? No ei tulekaan, mutta ruutu.fi:sta tulee.

p.s. Olisiko aika vaihtaa pöytäliina?

Translation: Just throw in some chili and it sure will taste authentic, right. RIGHT?!

Koska olen viettänyt viimeiset pari-kolme viikkoa tiukasti treenivaatteet päällä salilla huhkien, niin kyllä ruokapuolellakin on tapahtunut pientä muutosta. Ensimmäisenä kelkasta taisi tippua pois Kuningas Alkomaholi, noh, siksi koska krapulassa ei oikein voi treenata. Ja koska kessuttelu on vajaata ilman kädessä tönöttävää tuoppia tai viinilasia, niin jotenkin sekin sitten jäi. Ei haittaa yhtään.

Seuraavaksi taisin tehdä tietoisen muutoksen lounaani sisältöön (maittava eineskeitto -> tuore salaatti), tämän jälkeen illallinen vaihtui pasta/pitsa -linjalta enemmän vihreäksi ja lopuksi aloin harrastamaan aamiaisia. Minä!!! Ekaa kertaa elämässäni! Isossa roolissa on ollut myös blogin kautta testiin saatu Electroluxin blenderi, jolla olen pyöräyttänyt smoothiet parikin kertaa päivässä. Uusia, herkullisia reseptejä otan mielelläni vastaan kommenttiboksissa!

Aamiaiseksi kaurapuuroa mustikoilla, appelsiini & kahvia / Illalliseksi avokadosalaatti, kananmunia & parsakaalia

Illalliseksi vuohenjuustolla täytettyjä herkkusieniä & uunivihanneksia / Aamiaiseksi rahkaa, banaania & mehukeittoa

Välipalaksi mango-vadelma -smoothie rahkalla ja turkkilaisella jogurtilla / Illalliseksi pinaatti-herkkusieni -munakas, parsakaalia & kukkakaalia

Jotakin tässä olen tehnyt oikein, sillä kahdessa viikossa paino on tippunut 2,5 kiloa, eivätkä farkut enää kiristä vyötäröltä (vaan reisistä, kiitoksia vain etukyykky). Olen saanut ateriarytmini nyt kohdalleen ja siinä missä ennen söin kevyen lounaan ja JÄTTIMÄISEN illallisen, nyt energiansaanti jakautuu tasaisest..mmin pitkin päivää neljälle aterialle. (En ole keksinyt vieläkään, mihin kohtaan sen viidennen saisi tungettua?) Tällainen ruokailun järkevöittäminen johtui suurimmaksi osaksi siitä, että tähdet silmissä meinasin pökrätä tunnin crosstaining-session päätteeksi ja totesin, että kyllä se välipala on varmaan ihan tarpeellinen. Heh heh..

Tällä hetkellä päivän ruokailut näyttävät seuraavilta:

- Aamiainen klo 09: kaurapuuroa, marjoja, hedelmä tai rahkaa, hedelmä
- Lounas klo 12: Salaatti, raejuustoa tai fetaa, ruisleipää, hedelmä
- Välipala ennen treeniä klo 16: banaani, jogurttia, mysliä
* Treeni *
- Illallinen klo 20: juureksia, vihanneksia, munia, juustoja, ruisleipää, kalaa..

Ja sitten päästään ongelmaan “voihan-liha-sentään“. Normaali bodari vetelisi niitä kuivia kananfileitä joka aterialla, mutta emmä vain voi! Tekee jo muutenkin pahaa, kun on menossa kolmas (luomu)kananmunapaketti kahden viikon sisällä, nyyh. Kalatiskiltä olen shoppaillut muikkuja ja silakkaa, mutta loheen en ole halunnut koskea. Juustotiskiltä olen ostanut halloumia, vuohenjuustoa ja fetaa piristämään kaikkea tuota vihreyttä ja seuraavalla kauppareissulla kelasin kiertää pakasteosaston kautta ja napata sieltä vihreitä papuja matkaan. Yhdistän ne vaikka öhm, soijarouheeseen yhyy :( , mutta mitä muuta? En halua itsekkäiden ulkonäkösyiden takia kantaa omaa korteani tehotuotantokekoon. Vinkkejä?

Tällaista erittäin syvällistä ja maailmaa mullistavaa pohdintaa tänään. Ja kyllä, seuraan Juttaa silmä kovana.

Translation: What the heck happened to my wondelful restaurant dinners and occasional drinks?! Fatness, that what happened.

Ensinnäkin. Suomen talvi sucks, koska mikään ei kasva täällä tähän vuodenaikaan. Oletteko nähneet minkä näköisiä korianteriniput ovat näin helmikuussa? Surullista sanon minä. Siitä huolimatta pääsin eilen Chicling-kokkikouluun Hanna oppaanani. Voin kertoa, että kannatti. Tätä ruokalajia meillä tullaan vielä syömään kyllästymiseen saakka.

Korianteri-inkivääripestoon tarvitset:

- yksi, kaksi, kolme tai neljä nippua korianteria (riippuen siitä kuinka säälittäviä nuo lasivillassa kasvaneet raukkaparat ovat)
- nippu minttua
- parmesaania
- pinjansiemeniä
- oliiviöljyä
- inkivääriä
- chiliä
- limeä
- valkosipulia
- suolaa ja pippuria tottakai

Raasta juusto, pilko inkivääri ja paahda pinjansiemenet. Sitten kaikki blenderiin (tai mortteliin) ja virtanappi päälle. Surrur ja se on siinä. Maistele toki. Keitä kylkeen spagettia, raasta valmiin annoksen päälle parmesaania ja kaada itsellesi lasillinen rieslingia. Absolutistit kaatavat tässä vaiheessa vettä ja tuntevat surunkyynelten poltteen poskillaan. Muista ottaa kuva instagrammiin tai muuhun sosiaaliseen mediaan ja ei muuta kuin ääntä kohti!

Translation: It was so good that I didn’t leave any room for dessert.